Muistan kun olin ylä-asteella, tunsin itseni aika ulkopuoliseksi koska koulutoverini pitivät mielenkiinnonkohteitani lapsellisina: piirretyt, lastenkirjat jne. Pidin erityisesti Risto Räppääjä-kirjoista. Nuudelipään luin n. 10 kertaa. Liittyy varmasti autismin kirjoon: kun me löydämme jonkin kirjan, laulun, elokuvan tai TV-sarjan, josta pidämme, saatamme lukea, katsoa ja kuunnella sen kymmeniä kertoja. Muistan, kun katsoin Henkien Kätkemän 13 kertaa. 

Toivoin lapsena ja nuorena, että elämäni olisi ollut mielenkiintoisempaa. Pakenin usein omiin maailmoihini, jossa luokkatoverit eivät pilkanneet, minulla oli ystäviä eikä minua pidetty outona. Eskapismi on minulla yleistä. Se on vähentynyt kasvaessani, kun olen löytänyt hyviä ystäviä, jotka hyväksyvät minut omana itsenäni, mutta sitä edelleen tapahtuu toisinaan, kun unelmoin elämästä, jossa en pelkää ja uskallan olla koko maailmalle oma itseni.